Moi.
Mietin lähes jatkuvasti että "hei vitsi mä niin kirjoitan tästä aiheesta blogiin", siis monista jutuista joita eteen sattuu tai mieleen juolahtaa. Muut bloggaajat varmaan tietää mitä tarkoitan? Sitten se vaan jää, koska ei ole kirjoitus inspistä. Oikeastaan mulla on paljonkin inspistä mutta toimintakyky on kadonnut. Olen luomisen tuskan tiellä ja nyt jumittaa.
Voisiko joku psykologi kertoa mikä mulla on? Taidan pohtia ihan liikaa omaa toimintaani, mutta aina oon ollu tämmönen, ei oo lääkkeetkään auttanut.
Kuitenkin huomaan ettei mulla aina kyllä kulje ihan täysillä. Tai sitten mulla kulkee ajatus niin lujaa ettei kukaan pääse kiinni. Nimittäin tänään kävi tilanne , että törmäsin puoltuttuun kaupassa. Mikä muhun menee välillä kun oon niin hemmetin aivoton? Selittelin vapusta jotain ja siten lähdin kävelemään kuin mikäkin pöhlö! Niin noloa!
Toisinaan mulla on tämä toinen persoona joka käyttäytyy kuin mikäkin sanavalmis supliikki ,mielestäni jopa hauskakin persoona. Olen hävytön ja pystyn tekemään mitä vaan missä vaan. Ei estoja, olen kuin hiprakassa vaikka kuitenkin selvinpäin.
Sitten on tämä mun hiljainen minä ,jonka koen minun syväksi omaksi itsekseni. En osaa jutella small talkia en sitten ollenkaan. Olen omissa maailmoissani ja jos mun rauhaa häiritään , menen vaivaantuneeksi ja sanon jotain urpoa joka hävettää mua heti samantien.
Onko kellään muulla samanlaista?
Vai onko tää aspergerin oireyhtymä , oon tutkinut sitä ja tullut mieleen jos olis jotain diagnoosia tälle. Sellanen täysin paneutuminen johonkin aiheeseen ja silloin ei mikään kiinnosta. Tiedän esim luontais terveydenhoidosta kaiken! Tiedän että musta tulee hyvä luontais tuotteen kauppias myöhemmällä ijällä. Meinaan siis mulla on pakonomainen tarve ottaa perinpohjaista tietoa tietyistä aiheista. Uskonnot ja illuminaatti on toinen mun syvien vesien kohde. Ellei Jori pakottaisi mua nukkumaan kukkuisin aamuun asti koneella. Joo, tää on totta oikeesti. Ai kauheeta!
Sitten toinen on Eetin kanssa leikin, meillä on ihan omat hassut leikit. Lapsen maailmaan pääsen täysillä , sama mulla on mun kissojen kanssa ollut. Osaan olla vahvasti lapsen tai eläimen asemassa. Silloin unohtuu myös kaikki muu. Mutta sitten kun en ole lapsen kanssa, olen poissa.
Usein jos mulla on joku tärkeä juttu kesken ja puhelin soi.. Saatan jumittaa lauseessa pitkään että pääsen asiaan kiinni. Olen niin 110% siinä omassa jutussahan että hoen niintotaa niintotaa...
Ääh, vai onko se ihan pelkkää yksinkertaisuutta? No se ei käy kuuloonkaan!! >:D
Tänään , erään toisen työ tapaamisen johdosta mulla taas pimahti päässä ja olen taas siinä tilassa että mitäs nyt mihin mennään mitä tehdään, meen maailmaa vallottaa woop woop. Huomaan sen että te muut ihmiset olette avaimia. Jotkut ihanat ihmiset saa mun lukot auki ja oon estoton kuin lapsena. Toiset taas saa mut nolaamaan itseni itseni edessä. Ei sitä muut kai huomaa. Mutta kun tiedän sen toisen persoonani niin en voi ymmärtää jäykkyyttäni.
Aika jännää. Olen onnekas että olen päässyt vahvasti minua avaavien ihmisten ympäröimäksi. Nyt muistin tajuta, että ulkomaailmassa olen vain hölmö tyttö jonka suusta lentelee omituisuuksia. Kiitos rakkaat, tiedätte kyllä ketkä. Te saatte mut tuntemaan mut suuremmaksi. <3
