Miksi jotkut haluaa sinulle pahaa?

Moi.

Yritän nieleskellä kipeällä kurkulla ja koittaa seisauttaa ajatukset kuinka tekisi mieli itkeä . Itkeä itsensä kuiviin. Mutta lapsipuoleni on vielä hereillä, en halua hämmästyttää häntä. Odotan että saan vaan tukeutua Jorin kainaloon. Itkeä tätä pahaa oloa hetken.

En voi käsittää sitä, että aina kun tunnen itseni onnelliseksi omasta mielestä. 

Niin on joku, tai jotkut, jotka päättävät että sinullahan ei kauaa hyvin mene. He tekevät mustamaalaamisesi hyvin vaivihkaa. 

Ensin he haluavat tehdä itsensä tykö, ja saamaan sinut kertomaan monia asioita joita ihmettelet itsekin jälkikäteen kertovasi. Sitten soluttaudutaan jonkun toisen minut tietävän/tuntevan kanssa analysoimaan elämääni ja kauhistellaan asioita jotka eivät todellakaan ole totta ? Ihan järkyttävää. 

 

En vaan voi käsittää sitä että olen oikeasti ihan liian kiltti ihminen. En koskaan ole ystävilleni rahallisesti velkaa, annan omistani pois, ja haluan tehdä hyvän olon sille kenen kanssa aikaa vietän.

Mun oli paljon helpompaa kun loin itseeni kuorta eräässä vaiheessa, ja blokkasin ylimielisesti monia ihmisiä koska tiesin ettei mua voi satuttaa kukaan. Alan tekemään sitä taas uudestaan.

Mua myös mietityttää, miksi mä haluan jakaa itseäni julkisesti blogissa, mietin miksi haluan jotain itsestäni julki kertoa? Eihän mun tarvitsisi? 

Mulla vaan on tarve jota en voi selittää. Tarve kai saada jakaa edes jonkun samoin tuntevan kanssa näin. Ehkä se etten tarkalleen tiedä kuka tätä lukee, ja tiedän että myös se mielikuva joka minusta on pienessä julkisuudessa, on epämääräinen. Kai sitä yrittää miellyttää ja korjata kuvaansa rehellisyydellään itsestään. Vaikka toisaalta mä herätän vittuuntuneisuutta joissain ihmisissä. Mulle on ollut aina ihan kauheeta se , ettei voi millään miellyttää kaikkia maailman ihmisiä. Siksi mä olenkin helppo kohde . Näen itseni myös ulkopuolelta miltä saatan joidenkin silmissä vaikuttaa. Muottiin mukautumatonta, ja herkkää ihmistä on helppo satuttaa.

On myös ihmisiä jotka piikittelevät minusta asioita Jorille. Miksi te haluatte ihmiselle joka minua rakastaa, arvostella ulkonäköni, tai tuntematta minua leimata bimboksi, eikä tule mieleen että Jos hän rakastaa minua, kai sitä jotain on oikein tehty? Miksi hän katselisi täyttä paskaa äitiä, tai parisuhdetta , tai idioottia ihan huvikseen?

Jori näkee jännästi ihmisten läpi. Kyllä minäkin näen, mutta se vaan ei lähde kaveeraamaan eikä anna aikaansa ja sano aina " Joo joo,hyvä idea", niinkuin mä teen.

Joskus , niinkuin tänään kun avauduin pettymyksestä siihen että "taas tässä kävi näin", hän hymähti että kyllähän sen ties että näin tulee käymään. 

Naiset , hyi yök että oksettaa olla nainen välillä. Ihmissuhde terroristit!!! 

Ottaisin jopa ammuksen jalkaani mielummin kuin kuulisin jotain mitä selkäni takana on puhuttu. Toisalta haluan kuulla, toisaalta totuus juoruista aiheuttaa ihan hirveän olon. 

Varsinkin kun juorut lähtee pienestä totuuden hivenestä, joka paistetaan kuullostamaan siltä että mulla olisi kova alamäki ja elämäni olisi sekaisin, vaikka se on parantunut siitä mikä tilanne oli jokusen aikaa sitten. Kuten ymmärrätte en voi henk.koht asioista täällä ihan avoimesti kertoa.

Miten sanat voikaan loukata niin että mä meinasin jo hetken että teen todella ilkeän, mutta totuuden mukaiset paskat temput eräälle ihmiselle. Olin niin raivona että pää kuhisi kostonhimoa ja vihaa , mielikuvituksissani tein villeimmät kotoideat hullunkiilto silmissäni tälle minun saastuttamiselle.

Sitten tuli vaan pahempi olo, uskon Jumalaan. Uskon että hyvä voittaa pahan, ja tiedän että ajan henki on ; Kiittämättömyys on maailman palkka.

Kiitos jos taas jatkoit lukea kirjoitus oksennukseni. 

Enkä mitään sääliviestejä halua mihinkään, tai myötätuntoa, siihenkään on vaikea uskoa tällä hetkellä. Kunhan purkauduin ja totesin taas miten haavoittuvainen olen. Saanut taas turpaan henkisesti, ja mä en voi kun voivotella sitä täällä muutenkin kipeän olon kourissa, kylmässä horkassa.

Palataan taas iloisemmalla aiheella ensi kerralla. <3; lla Kirsu

Nyt lepoa, jalkahierontaa kiitos, ja perhana itken nuo kyynelkanavat tyhjiksi. Pakkohan se on saada paha purkautumaan pois. Palan tunne kurkussa kipeyden, mutta tiedättekö kun tuntuu että se pala ei lähde ennen vuolaasti vuodatettua itkua. :,)  

   Tästäkin kuvasta tuli mieleen eräs kirjoitus nimeltämainitsemsttomalla palstalls, että olin jossain aineissa kun olin niin hysteerisen ikuinen kun näin Jorin kuuden viikon jälkeen. Vaikka itkin onnesta ja ikävästä. Tunteellisuus ärsyttää ilkeitä ihmisiä.

 Ja joku <muka myötätuntoinen> ihminen postasi Faceeni tämän keskustelun. Silkkaa ilkeyttä tuollainenkin, kun en lue enkä googlaa enää itseäni ollenkaan , juurikin tämän takia.

**Wild weekend**

Böö!


Ei voi sanoa kun että huh mikä viikonloppu. Oltiin vanhalla ystäväkokoonpanolla seiskan Casino bileissä. Okei, olin aluksi ajatusta vastaan ,mutta halusin olla yhdessä hyvässä porukassa, niin päädyttiin kahden tyttökaverin kanssa sinne sitten myös.

Tähän väliin huomioin seiskan muotipoliisin arviota rastatukkaani. Miksi se on liikaa minulle? Minulle mikään ei ole liikaa ja sitäpaitsi jaloissani ei ollut ruskeita nilkkureita vaan glitteriset Jeffrey Campellit, jotka sointuivat hienosti hopeansävyisiin glitterikoruihini. Noh, silkkisuoistettu tukka guessin pikkumusta,ja Vuittonit ei ole mun juttu. Olen mikä olen, olen kai sitten laittoman mauton. ;)
Makuasioista ei voi kiistellä henkilö joka luottaa klassiseen ,mutta minun makuuni tylsään tyyliin.
En ole pahoillani, koska muotipoliisin tuomiot ovat pääasiassa huumoria niille ,keillä on avarampi käsitys ihmisten persoonallisesta ulkonäköratkaisuista.

*********************************************************************
Mutta nyt taas siihen viikonlopun kreisibailuihin.

Lähdettiin Casinolta kun Happoradio lopetti soittamisen. Porukan  päätöksestä mentiin namun showroomiin. Namussa meininki oli hyvin hektistä kun tuttuja oli joka puolella, ja tuntui ettei tiennyt missä istua ja kenen kanssa jutella kun joka puolella toinen toistaan enemmän vanhoja tuttuja,ystäviä ,työkavereita jne..
Jatkoille päädyttiin kuusisaareen erään tutun överihienolle asunnolle. Siellä sitten tanssittiin, juteltiin  kavereiden kanssa joita en edes tiennyt sinne tulevan. Kiitos kaikille mukana olleille. <3

Oli ihan superhauskat jatkot kaikenlaikkiaan.

Oltiin paljussakin, ja saunottiin, nukahdin itse jopa solariumiin joka oli jo sammunut niinkuin minäkin. Jori avasi solkun ja juhlat jatkui kunnes keskipäivällä päädyttiin Katarinalle nukkumaan ja pelailemaan päämme skarppaamiseksi trivial pursuitia. Minähän hävisin, oli niin aivot jäässä siinä vaiheessa että unien jatkaminen teki hyvää.

 Sitten tulin kotiin, ja Katarina tuli meille koska rapula ahdistus ,venähtänyt nilkka ja kipeys vaivasi edelleen. Hän asuu huomiseen asti vierashuoneessamme. :D

Haettiin Eden tarhasta ja ollaan kuunneltu Animals ja What does The fox say miljoona kertaa Edenin pyynnöstä. Hei oikeesti mistä se nämä biisit on keksinyt?? :D

Nyt iltateet ja tälle ystävälle kipulääkettä , finrexiniä ja mun omia vitamiinikoktaileja. :D

Nyt sitten taas terveyselämää, kuntoilua ,töitä, ja kotiin uutta sisustusta, vanhoja Eetin vaatteita kirpparille, kokoa 86/92. Ihan tiedoksi jos kiinnostaa tyttöjen nätit vaatepaketit edulliseen hintaan. Kaapit pursuaa jo yli. 

Tälläistä kuului tälle viikonlopulle. Postaan taas jotain uutta ja mielellään toivomuksia aiheista vaikka Facebookiin tai kommenttiboxiin.

Pysykää terveinä ja pitäkää huolta toisistanne. Toisen hoitaminen antaa aina hyvän mielen. Ne eivät ole velvoillisuuksia mitä toinen tarvitsee, vaan lähimmäisen rakkautta silloin kun sitä tarvitaan.

Sori, ei pitänyt mennä liirumlaarumiksi, mutta muistakaa että kun sinua tarvitaan ja itselläsi olisi muka parempaa tekemistä, mikään 'oma kiva' ei  korvaa sitä turvallisuuden tunnetta jonka toiselle voi antaa ihan ilmaiseksi. Anna siis aikaa niille jotka sitä sinulta pyyteettömästi haluaa. <3

Hyvää loppuviikkoa ja nyt niitä ideoita mitä haluatte blogissani kuulla!

Palataan pian! <3;lla Kirsuliini

Diy ; Rasta/pikkuletti/twistit

Moikka taas piiiitkästä aikaa. :)

Ideoita taas niin että pää pakahtuu mutta usein jää mahtipontiset blogi aihebkirjoitukset puheen tasolle. Ajanpuutteen ja vätystelyn takia. Mutta mä nyt olen tällainen ailahteleva tyyppi, minkäs teet. :D 

Mutta nyt on taas aika kirjoittaa ja antaa blogille aikaa. Saa itsekin vähän potkua persuksiin kun pitäähän sitä olla nättinä täydessä tällingissä kuvissa ja kotona siistiä jos meinaa tehdä postauksia. EI!!!!!! 

 Nyt on niin, että blogini on just sitä miltä milloinkin tuntuu. En itse jaksa lukea enää blogeja joissa juodaan skumppaa ja aina on niin ihanaa ja "sit mä ostin sitä tätä ja tota". Tämän itse huomanneena otan oppia ja haluan näyttää kuka minä oikeasti olen ja mitä mun elämään kuuluu, jos v*tuttaa niin annan sen virrata kirjoituksiini. Jos tunnen oloni kauniiksi, saatan kehua kuinka tunnen itseni taas superihmiseksi. Ei ole enää tarvetta antaa mitään väärää antia itsestäni. Peiliin on katsottu, ja otettu avoin asenne kaikkea kohtaan. Valmis siihen että arvostelijoita riittää. Tärkeintä on kuitenkin oma ystäväpiiri, perheeni, ja oma hyvinvointi. 

Nyt itse asiaan. :)

*********************************************************************************

Mullahan on ollut kaikki pidennykset mitä voi olla. Okei, jos microringejä ei lasketa. Joka tapauksessa kyllästyin hoitoiaineiden suurkulutukseen , ja te pidennysten käyttäjät tiedätte mistä puhun.
Varsinkin vaaleat pidennykset eivät ole pitkäikäisiä. 60cm pidennykset on kahden kuukauden jälkeen niin vehkahaperoa, että saa läträtä kaikenmaailman mömmöjä ettei näytä halvalta luuskalta. Tai sitten aina nuttura päässä koska ei vaan jaksa sitä suoristusprosessia, olen välillä niin laiska tukan hoidon suhteen että on melkein idioottimaista maksaa maltaita pidennyksistä. Omat hiukset on karheaa ja kiharat luonnostaan, pituus alle olkapäihin , mutta koska tykkään leikkiä hiuksilla, ja olen synnynnäinen menninkäisrinsessa, haluan että mulla on pitkä tukka. Ehkä tulee taas luomuvaihe ilman ripsiä ja tukkaa , mutta se tulee taas joskus kun siltä tuntuu , ehkä...

                                         
Näistä kuvista se idea sitten lähti;



Olen ihaillut aina rastoja, ja tiesin myös ettei maksaisi kuin uutaman kympin että loihtisin itselleni sellaiset. Nämä eivät vahingoita hiusta , koska letitän  kuituhiusta, ja omaa tiukalle letille kokomatkalta niin , että tulee pikkuletti joka kuumennetaan kolvilla latvasta ettei purkaudu.

Twistien ja rastojen kohdalla letitän pienen matkaa omaa ja kuituhiusta, kiinnittänyt pienellä hiuskuminauhalla tiukasti kiinni.

 Sitten kieritän pienen osion avoimesta kuidusta letin ympärille tiukasti niin että kuminauha ja letti peittyy. Solmin tiukasti kuidun tyvestä, siitä letin alkukohdan päästä niin että rasta lähtee jo tyvestä aidon näköisenä. Mun pitäisi viel kolvilla sulattaa se solmu ettei pesun jälkeen lähde purkautumaan. On siis kiinnityskohdat osittain vaiheessa vielä. Huom.Sulatan sen kuitusolmun, en kajoa omaan hiukseeni, ne pysyvät visusti kuidun sisällä.

Tässä kaikki mitä tarvitaan. Pidennyskolvi unohtui kuvista. Se jäikin viimeiseksi askarteluksi kun tajusin että testi twistit alkoivat purkautumaan samointein. Ohuet pikkuletit ovat kyllä pysyneet toistaiseksi avautumatta. Ja jos sinulla ei ole kolvia, voi myös karhunlangalla sitoa letin päälle kiedotun kuidun kiinni niin että rasta on tyvessä tukevasti eikä lähde purkautumaan. Ohjeita löytää paljon YouTubesta .

Ja melkein valmiit twisti/dreadlocks/twistit:

 

Tämmöset tuli, mutta vielä pientä hienosäätöä teen kun huvittaa. :)

Kiitos ja niiaus. Nyt lähden tekemään kestoripsiä kaverille Helsinkiin ja toivon että kommentoisitte , tai antaisitte palautetta. 

Hyvää viikonloppua kaikille!! Muistakaa pukeutua lämpimästi ja muistakaa ne D ja C vitamiinit.

 Meillä on kotona mies ja lapsi ollut vilustusflunssassa, minä en vielä. *koputtaa puuta*