Yritän nieleskellä kipeällä kurkulla ja koittaa seisauttaa ajatukset kuinka tekisi mieli itkeä . Itkeä itsensä kuiviin. Mutta lapsipuoleni on vielä hereillä, en halua hämmästyttää häntä. Odotan että saan vaan tukeutua Jorin kainaloon. Itkeä tätä pahaa oloa hetken.
En voi käsittää sitä, että aina kun tunnen itseni onnelliseksi omasta mielestä.
Niin on joku, tai jotkut, jotka päättävät että sinullahan ei kauaa hyvin mene. He tekevät mustamaalaamisesi hyvin vaivihkaa.
Ensin he haluavat tehdä itsensä tykö, ja saamaan sinut kertomaan monia asioita joita ihmettelet itsekin jälkikäteen kertovasi. Sitten soluttaudutaan jonkun toisen minut tietävän/tuntevan kanssa analysoimaan elämääni ja kauhistellaan asioita jotka eivät todellakaan ole totta ? Ihan järkyttävää.
En vaan voi käsittää sitä että olen oikeasti ihan liian kiltti ihminen. En koskaan ole ystävilleni rahallisesti velkaa, annan omistani pois, ja haluan tehdä hyvän olon sille kenen kanssa aikaa vietän.
Mun oli paljon helpompaa kun loin itseeni kuorta eräässä vaiheessa, ja blokkasin ylimielisesti monia ihmisiä koska tiesin ettei mua voi satuttaa kukaan. Alan tekemään sitä taas uudestaan.
Mua myös mietityttää, miksi mä haluan jakaa itseäni julkisesti blogissa, mietin miksi haluan jotain itsestäni julki kertoa? Eihän mun tarvitsisi?
Mulla vaan on tarve jota en voi selittää. Tarve kai saada jakaa edes jonkun samoin tuntevan kanssa näin. Ehkä se etten tarkalleen tiedä kuka tätä lukee, ja tiedän että myös se mielikuva joka minusta on pienessä julkisuudessa, on epämääräinen. Kai sitä yrittää miellyttää ja korjata kuvaansa rehellisyydellään itsestään. Vaikka toisaalta mä herätän vittuuntuneisuutta joissain ihmisissä. Mulle on ollut aina ihan kauheeta se , ettei voi millään miellyttää kaikkia maailman ihmisiä. Siksi mä olenkin helppo kohde . Näen itseni myös ulkopuolelta miltä saatan joidenkin silmissä vaikuttaa. Muottiin mukautumatonta, ja herkkää ihmistä on helppo satuttaa.
On myös ihmisiä jotka piikittelevät minusta asioita Jorille. Miksi te haluatte ihmiselle joka minua rakastaa, arvostella ulkonäköni, tai tuntematta minua leimata bimboksi, eikä tule mieleen että Jos hän rakastaa minua, kai sitä jotain on oikein tehty? Miksi hän katselisi täyttä paskaa äitiä, tai parisuhdetta , tai idioottia ihan huvikseen?
Jori näkee jännästi ihmisten läpi. Kyllä minäkin näen, mutta se vaan ei lähde kaveeraamaan eikä anna aikaansa ja sano aina " Joo joo,hyvä idea", niinkuin mä teen.
Joskus , niinkuin tänään kun avauduin pettymyksestä siihen että "taas tässä kävi näin", hän hymähti että kyllähän sen ties että näin tulee käymään.
Naiset , hyi yök että oksettaa olla nainen välillä. Ihmissuhde terroristit!!!
Ottaisin jopa ammuksen jalkaani mielummin kuin kuulisin jotain mitä selkäni takana on puhuttu. Toisalta haluan kuulla, toisaalta totuus juoruista aiheuttaa ihan hirveän olon.
Varsinkin kun juorut lähtee pienestä totuuden hivenestä, joka paistetaan kuullostamaan siltä että mulla olisi kova alamäki ja elämäni olisi sekaisin, vaikka se on parantunut siitä mikä tilanne oli jokusen aikaa sitten. Kuten ymmärrätte en voi henk.koht asioista täällä ihan avoimesti kertoa.
Miten sanat voikaan loukata niin että mä meinasin jo hetken että teen todella ilkeän, mutta totuuden mukaiset paskat temput eräälle ihmiselle. Olin niin raivona että pää kuhisi kostonhimoa ja vihaa , mielikuvituksissani tein villeimmät kotoideat hullunkiilto silmissäni tälle minun saastuttamiselle.
Sitten tuli vaan pahempi olo, uskon Jumalaan. Uskon että hyvä voittaa pahan, ja tiedän että ajan henki on ; Kiittämättömyys on maailman palkka.
Kiitos jos taas jatkoit lukea kirjoitus oksennukseni.
Enkä mitään sääliviestejä halua mihinkään, tai myötätuntoa, siihenkään on vaikea uskoa tällä hetkellä. Kunhan purkauduin ja totesin taas miten haavoittuvainen olen. Saanut taas turpaan henkisesti, ja mä en voi kun voivotella sitä täällä muutenkin kipeän olon kourissa, kylmässä horkassa.
Palataan taas iloisemmalla aiheella ensi kerralla. <3; lla Kirsu
Nyt lepoa, jalkahierontaa kiitos, ja perhana itken nuo kyynelkanavat tyhjiksi. Pakkohan se on saada paha purkautumaan pois. Palan tunne kurkussa kipeyden, mutta tiedättekö kun tuntuu että se pala ei lähde ennen vuolaasti vuodatettua itkua. :,)
Tästäkin kuvasta tuli mieleen eräs kirjoitus nimeltämainitsemsttomalla palstalls, että olin jossain aineissa kun olin niin hysteerisen ikuinen kun näin Jorin kuuden viikon jälkeen. Vaikka itkin onnesta ja ikävästä. Tunteellisuus ärsyttää ilkeitä ihmisiä.
Ja joku <muka myötätuntoinen> ihminen postasi Faceeni tämän keskustelun. Silkkaa ilkeyttä tuollainenkin, kun en lue enkä googlaa enää itseäni ollenkaan , juurikin tämän takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti