Oltiin tänään Eetin kanssa kotosalla, ja tehtiin vähän kevätsiivousta. En vienyt sitä tarhaan kun Jori oli töissä Kirkkonummella ja yötä siellä. Ajattelin että pidetään taas sellanen äiti tytär päivä. <3
Vitsi mä nautin välillä siitä että Eeti haluaa tehdä mun kanssa juttuja. Meikkileikkejä, kotileikkejä, ja kaupassa katsellaan kaikkia hienoja leluja jotka se haluis itelleen mutta joudutaan sitten neuvotteleen että ne saa ne myöhemminkin on iso tyttö. Eeti saa ketkutella aina jotain pientä itelleen mutta pitää oppia että hyvää kannattaa odottaa. :)
Tänään totesin myös että elä omaa unelmaani mun omissa mittakaavoissa. Mä olen oman elämäni Maisteri. Se unohtuu tosi nopeesti kun ympärillä pyörii uutisointia kaikista hyperlahjakkaista ja kauniista ihmisistä.
Onneksi mun päässä joku muistuttaa siitä että kaikille meille on tilaa täällä. Ei jonkun toisen loisto ole mun delete. Päinvastoin. Jokaisen pitää löytää oma paikkansa jossa loistaa tavallaan.
Se ei tarkoita että pitäis olla näkyvä tyyppi, vaan että osaa hyväksyä toisten menestyksen, ja ottaa itsensä vastaan itselleen sellaisena kun on. Jos haluaa hullutella YouTubessa, tekee sen hittovie!
Jos haluaa ystävystyä ihmisen kanssa joka joka sua kiinnostaa oikeasti, ystävysty!
Mitä kukaan on sanomaan toisesta, mitään, koska jossain vaiheessa voi olla itse samassa tilanteessa että ristiriitainen henkilö vie jalat alta, oli se parisuhde tai ystävyys suhde.
Se mitä ihmettelen arvostelijoissa on se anteeksi antamattomuus ja armollisuus kohtaan.
Ihminen on erehtyväinen koko elämänsä ajan. Ne kiihkollisimmat ihmiset olen nähnyt kaatuvan omiin aatteisiinsa. Olen nuoren ikäni nähnyt "pyhiä" ihmisiä jotka kaatuvat omiin tuomioihinsa.
Se mikä mua eniten harmittaa, on se että haluaisin luottaa johonkin täysin, mutta se on mahdotonta.
Ainut kehen oikeasti voit luottaa on oma intuitiosi. Anna siis sisimpäsi johdattaa ja pidä mieli kirkkaana. Musiikkia työstäen nöyränä ja hissukseen.Universumi tekee tehtävänsä... Lopussa kiitos seisoo. :) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti