Otsikko kertookin jo kaiken oleellisen.
Aamu alkoi Jorin herätyksellä tuomalla croissantteja, suklaata ja ison aamukahvin sänkyyn.
Voi miten se tuntuikin hyvältä. Oli myös muutakin mukavaa...
Miellyttävin aamu pitkään aikaan. :)
Eilen taas illalla purskahdin itkuun. Mua painoi syyllisyyden tunto.
Kun on saanut kaiken mitä toivonut , ja silti ollut tyytymätön keskellä onneaan. Hukannut aikaa ajatellen että ehkä meidän pitäisi erota.
Näitä on ollut kolme ajanjaksoa kuuden vuoden aikana. Olemmehan me virallisestikin erottu.
Ajanjaksot on sellaisia 1-3kk kestäviä "mykkäkouluja". Olemme olleet kuin emme tuntisi toisiamme.
Edenin syntymän jälkeen oli pahimmat vaiheet. Hyi. Ei niistä sen enempää.
Jotenkin niin haikea olo. Aika kuluu ja vuodet vierii. Ajankulun ahdistus on mun ahdistuksista suurin.
Elämähän on tässä ja nyt. Ei sais surra jos ei oikeasti ole syytä! En tiedä miksi se pelko vanhenemisestakin on tullut kuvioihin?
Elämän rajallisuus ja lapsen kasvun seuraaminen. Se on hienoa mutta samalla niin haikeaa kun haluaisi seisauttaa tämän ajan. Onko kellään tätä samaa tunnetta?
No sitten tähän päivään taas...
Tänään mun suurin homma oli ottaa innolla laittamani feikkirastoja pois. Kyllä se työstä kävi.
Ai miksi otin ne jo nyt pois? (Tai siis vielä on muutama ottamatta kun kädet väsyi.)
Ne painoi ihan liikaa. Tuntui ahdistavan karheilta. Kuinka jotkut pitää vuosikausia rastoja? Näytti ne hauskoilta mutta mä vaan en kestä sitä etten tunne omia pehmeitä hiuksia. Voi tätä omaa raasu hiuspehkoani. Annan nyt hiuksien levätä ja käytän klipsihiuksia tarvittaessa.
Thyrkky phyrkyrin upea mohikaanikampaus.
Käytiin Edenin kanssa suihkussa, rasvattiin itsemme ja laitettiin tomerasta käskystä punaiset kynnet. Onko Eetissä diivan alkeita? Toi ilme!! <3 ;)
Syötiin iltapuurot. Taas on se aika vuodesta että pitää panostaa ravintoon. Goji marjat on kyllä ihmeellisiä. Joskus kiireessä olen pysynyt energisenä näitä marjoja popsissa. Itse tykkään, ja Eeti myös. :) Karpaloa edelleenkin virtsarakon tulehduksia ennaltaehkäisyyn. Tänään sinne sattui taas siihen malliin että vedin hevos annoksen C vitamiinia ja tuota jauhetta.
Kyllä se on sellainen kaunotar. Tarhassa odottaa taas hiljainen poikaystävä Aleksi. Aleksi seuraa sivusta kun Eeti rymyää. Pitävät kuulemma kädestä kiinni ja halailevat. Apua!?!?! :D
Ja mitäpä kaamos aika on ilman kynttilänvaloa? <3
Iltaisin saa laulaa sydämensä kyllyydestä Eetin lempparilauluja. Leijonakuningas, ja nyt uuden suosikin Kaunotar&Hirviö leffojen biisejä. Nyt harjoittelen "tyttö sekä hän", sanoja. Ostin leffan vasta, ja en muistanutkaan miten koskettava elokuva on. Pillitin koko leffan ajan. Oon kans yks itkuiivari. Pitäiskö vaihtaa blogin nimeksi itkupillin vuodatuksia? :D
Noniin. On puhuttu. Sillisalaattia tais taas tulla, mutta tää ny on tälläistä...
Valoa ja iloa päiviinne! :) <3
Lilja: Joo oon nyt omalla ja tykkään pitää sykeröitä ja nutturoita niin en viiti kauheasti leikata. Tuntuu kyllä taas raikkaammalta olla omilla. Kaapissa on sellaisia eri lisukkeita joilla saa tilaisuuden tullen näyttävyyttä jos tulee "edustustilaisuuksia". Toisaalta edukseen olisikin omassa tilanteessa olla ihan luonnonlapsi mikä tiedän pohjimmiltani olevan. Ja joo se summa jota oon pidennyksiin laittanut on hävyttömän paljon. Ja blondit takkuuntuu ja haperoituu niin että tulee halpa vaikutelma sellaisesta "reuhkasta".
VastaaPoista