Tämä kaamos aika saa joka vuosi mut voimaan vähän alakuloiseksi. Myös niin väsyneeksi että aamulla ei jaksais millään nousta. Ja jos saa nukkua, nukun vaikka klo 14.00 asti. :D
Koitan kaiken vapaa ajan tehdä mieleni mahdollisimman hyväksi katsomalla hyvän mielen tv ohjelmia, näkemällä ystäviä, tai kokkaamalla hyviä ruokia.
Mistä tiedän että on kaamos masennusta? Oltiin tänään Jorin kanssa Willassa, Hyvinkään ostoskeskuksessa. Ei kiinnostanut oikeen shoppailukaan!?!? Ehkä myös siksi että mulla on läski olo koska olen syönyt ihan mitä huvittaa. Raakaravintoa koitan epätoivoisesti syödä mutta HEI HALOO! kai nyt jotain iloa tähän synkkyyteen on saatava , ja minä saan iloa herkuista. Ihan sama jos vaaka nyt näyttää pari kiloa enemmän kun kesällä . Ja en edes ole käynyt vaa'alla, ei kiinnosta.
Sitäpaitsi, kokoajanhan sitä ollaan toppavaatteet päällä tuolla ulkona, kukaan ei huomaa mun jenkkiksiä. ;)
Niinpä käytiin thaikkubuffetissa ja ostimpa vielä 4 pacin Arnoldsin donitseja. Naminami.
Onneksi Eeti auttoi mua syömään puoliksi ne. <3
Ja kyllä, tiedän tasan sen että huonot hiilarit ja rasvat vaikuttaa myös flegmaattisuuteen mutta kun ei sekään kiinnosta. Joka päivä lupaan että huomenna sitten urheilen. Niin varmaan. Tänäänkin petin itseni.
Mä en saa tässä pimeydessä otetta elämästä ollenkaan. Tuntuu ettei päivät edes ala kun on niin pimeää jatkuvasti.
Tämä on vaikea vuoden aika mulle. Vaikka seurassa olen iloinen johtuen muiden ihmisten tuomasta ilosta, olen kuitenkin yksin ihan mahdoton angstailija. Siis pimeänä vuoden aikana. :(
Onneksi Perjantaina tyttöjen laivareissulle Tukholmaan piristää mieltä. ^.^
Toivoisin niin että saisin voimia kerättyä fytonomi (luontaistuotekonsultti) kouluun, johon aijon mennä. Sehän on mun intohimo, luontainen terveydenhoito. Mikä olisikaan ihanampaa kuin oma pikku life kauppa jossa opastaa ihmisiä terveyteen/kauneuteen/hyvinvointiin luontaistuotteilla.
Huoh. Tällaista valitusta tälläkertaa. Onko mulla kohtalontovereita?
Angsti kiittää ja kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti