Minun mielestä tämä asia ei saa olla tabu. Jokaisen pitäisi kertoa mahdollisimman avoimesti paniikkihäiriöstään samanlailla migreenistään.
Kohtauksen iskiessä tuntuu että kaikki katsovat mikä mulla on. "Näytän siis selvästi siltä että olen saamassa aivoverenvuodon. Miksi kaikki tuojottaa?? Apua , mä kuolen , en tunne mun sykettä!!!" Räplään kännykkääni ja tiputan sen epätoivoisesti maahan. Muut eivät tajua että nyt on tosi hätä, mun pitää soittaa ambulanssi!!!"
Kuitenkin järki usein ohjaa tilanteen niin että ei halua herättää sen suurempaa huomiota , vaan häipyy paikata vähin äänin. Alitajuntaa tietää että tämä on sitä paniikkikohtausta itseään.
Minulla on keskivaikea paniikkihäiriö. Sen kanssa pystyy elämään normaalia elämää, mutta tietyt vuodenajat niinkun keväät, ovat minulle vaikeampia. Myös riidat ja just tällaiset ikävät uutisoinnit lisäävät paniikki alttiutta. Varsinkin kun tietää itse että Metropoli oli se joka yritti teetättää ilmaista työtä.
No mitä mä siihen taas siihen palaan, selkeästi aiheuttaa mielipahaa tämä juttu alitajunnassa...
Tiedän itselläni paniikkihäiriön johtuvan siitä, etten oikein osaa itkeä silloin kun kuuluu. Itken kyllä elokuvissa, ja itken joskus kun näen jotain tunteisiin vetoavaa. Mutta en osaa surra ja itkeä kun tapahtuu jotain kamalaa, esim isovanhempieni kuolema. Saatan suhtautua asiaan jopa inttäen miksi näin on käynyt? Olen vihainen miksi heitä ei hoidettu paremmin. Tai syytön sillä hetkellä heidän elämäntapojaan. Ihan kauhee mä olen! :(
Sitten elän hetken kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta saan päähän sellasia tuntemuksia että tän on oltava aivohalvaus, tai ainakin aivokasvain mulla on.
Aikoina jolloin juhlin paljon, mulla oli paniikkihäiriöitä ihan tosi usein. Tiesin ettei näin voi jatkua. Varsinkin kun sain lapsen, mulla ei ole varaa pimahtaa yksin metsän keskellä vaunujen kanssa.
Onneksi niin ei ole koskaan käynyt. Lapsi siunaa olemisen jotenkin. Lapsen kanssa on turvallista, kun tietää että tämä on oikeata elämää.
Lääkäri kysyi tässä taannoin kun puhuttiin voinnistani, että miten pystyt tekemään esiintyvää työtä,kun olet altis kohtauksiin?
Sanoin että itseasiassa se helpottaa minua. Mulla on sisällä niin paljon piileväää energiaa, että jos en saa käyttää sitä, alan tukahtumaan ja näin voi olla että keskityn liikaa itseni tarkkailuun ja löydän taas jonkun uuden sairauden. Mulla on siis ollut ,ja on vaikeina aikoina sairauksien pelko, eli hypokondriaa.
What dosent kill make you stronger!
Tiedän että olen heikko, mutta se tekee musta voimallisen. Rakastan elämää liikaa ja siksi sen menettämistä pelkään ihan hulluna! Varsinkin Edenin syntymän jälkeen, en haluais että aika menis eteenpäin yhtään. Mua välillä itkettää miksi aika kuluu. Haluan säilöä elämän tähän hetkeen. <3
Paniikkihäiriötäni hoidetaan venlafaxin 35mg ja aloitan nyt hahmoterapian. Olen onnellinen , mutta on joitain asioita joihin haluan parannusta.
Se että sinulla on paniikkihäiriö, tai jokin muu psyykkinen sairaus, ei tee sinusta mitenkään huonompaa. Itseasiassa mä saan suuren nautinnon kertoa tämän sinulle, sillä tiedän että meitä on paljon!
Koen velvollisuudekseni olla vertaistukena ihmisille jotka kokevat etteivät kehtaa puhua siitä, tai kokevat sen olevan jotenkin noloa.
Tehdään siitä yhtä avointa kun päänsärystä tai flunssasta, me eletään kuitenkin nykypäivää ja paljon hoitoa on mahdollista saada. :)
Se miksi mä olen niin kiinnostunut raakaravinnosta ja luontais terveydenhoidosta on suurimmaksi osakseen sen vaikutus tunteisiin ja hyvään henkiseen olotilaan. On vain plussaa että niillä on ulkonäköön tai muuten kehoon vaikuttavia vaikutuksia.
Terve sielu terveestä ruumiissa onkin kauneinta mitä ihmisellä voi olla. Sen olen oppinut vaikeimman kautta.
Heräilyä ja aamu turinaa...
Virkistävä piristepommi, maistuu auringolta :P Tästä tulee litra valmista mehua.
*8 appelsiinia
*5 porkkanaa
*2 omenaa
* sitruuna
Toivon kommentteja ja hengenheimolaisten osallistumista puhumaan avoimesti kommenttiboxissani tästä paniikki mörkö taudista. :) Vertaistukiryhmä ja toisten tarinat saa paniikin kuullostamaan jopa huvittavalta kun tajuaa miten kuviteltua se kaikki hätä sillä hetkellä on ollut.
Hyvää aurinkoista päivää kaikille!
Tykkään Kirsikka sun blogistas tosi paljon! Vaikutat tosi ihanalta ja iloselta ihmiseltä :) ! Rakastan jotenkin sun tyyliäs! Tollanen tyttömäinen mut samalla seksikäs ! ;D MAHTAVA! Jaksaisitko kirjottaa joskus mistä ostelet sun vaatteita yleensä ja mitä meikkejä käytät sun silmissä kun saat niistä tuon näköiset ? :) Hieno juttu kuulla että vaikka sinulla on lapsi pystyt silti elämään normaali elämää paniikkihäiriön kanssa.. Olen itse usein miettinyt että pärjäisinkö oireiden kanssa sitten kun minullakin on joskus lapsi ja että pahenisiko oireet mahdollisesti.. mutta hienoa kuulla että sinulla on helpottanut ! :) Kärsin itse joistain samoista oireista sydämen tykytyksistä, käsien hikoamisesta julkisilla paikoilla.. ei mukavaa :( Tsemppiä Kirsikka keväälle ja kiitos ihanasta blogista :)
VastaaPoistaKun lukee sun blogia tulee vaan jotenki hyvälle mielelle ! :)
VastaaPoista